Voisiko mikään olla upeampaa kuin yhdistää perinteinen puusepäntyö ja musiikin riemu rakentamalla omat kaiuttimet, jotka kutsuvat orkesterin soimaan juuri sinun olohuoneeseesi? Tuo sykähdyttävä hetki sytytti kipinän – nuori harrastaja kohtasi Crevasse-kaiuttimet Radisson SAS -hotellin Hifi-messuilla 2000-luvun alkupuolella ja päätti, että ne on joskus saatava itselle. Nyt unelma on totta.

DIY-Crevasse – Tekijät: Eetu Pakarinen ja Esa Lehikoinen
Vuoden 1998–1999 taitteessa Hifi-lehden numerossa 3/1999 sekä alan messuilla esiteltiin ensimmäistä kertaa Crystal Illusion -kaiuttimet. Vuonna 2002 malli uudistui ja sai nimekseen Crevasse, ja 2000-luvun alun HIFI-messuilla syttyi henkilökohtainen oivallus: nämä kaiuttimet on joskus saatava omaksi. Nuoren harrastajan intoa hillitsi kuitenkin korkea hintalappu, eikä unelmasta tuolloin tullut totta. Valitettavasti Crevassen edustaja Lutz Reinhardt menehtyi vuonna 2009, minkä jälkeen valmistus lopetettiin. Alkuperäisen mekaanisen suunnittelun toteuttivat Jontte Knif ja Martin Kantola.
Projekti aloitettiin perehtymällä siihen, miksi ja miten kyseinen kaiutinrakenne aikoinaan oli suunniteltu ja voisiko siinä olla vielä kehittämisen varaa. Tavoitteena ei ollut kopioida alkuperäistä ratkaisua, vaan kehittää sitä eteenpäin omista lähtökohdista käsin. Haluttiin tietoisesti välttää helpoimmat ratkaisut ja etsiä kokonaisuus, joka miellyttäisi sekä äänellisesti että visuaalisesti. Kiitos Jontte Kniffille, joka projektin alkuvaiheessa valotti Crevasse-kaiuttimessa käytettyä ideaa ja auttoi hahmottamaan sen taustalla olevaa suunnittelufilosofiaa.
Aluksi kaiuttimista rakennettiin prototyyppiversiot, joiden avulla voitiin kriittisesti tarkastella rakenteellisia, visuaalisia ja teknisiä ratkaisuja. Samalla testattiin useita erilaisia nauhadiskantin materiaalivaihtoehtoja. Nauhamateriaaleja metsästettiin kirjaimellisesti ympäri maailmaa, ja prototyyppinauhoja valmistui kymmeniä, kunnes löytyi oikea yhdistelmä painoa, impedanssia ja sisäistä vaimennusta, eli materiaalin kykyä vaimentaa ei-toivottua jälkisointia ja resonansseja. Lopulliseksi valitun nauhan paino jäi metrin pituudella hieman alle yhden gramman, ja impedanssi asettui jakosuodattimen kanssa noin 4 ohmin tasolle.
Myös bassoelementtien valinta ja löytäminen aiheutti rakentajille harmaita hiuksia, sillä rima oli asetettu korkealle eikä kompromissi tullut kyseeseen dipolibassojen osalta. Peerless SLS on yleisesti käytetty vaihtoehto dipolikokoonpanoissa, mutta projektissa haluttiin selvittää, löytyisikö parempia tai vähemmän tavanomaisia vaihtoehtoja. Gradientilta olisi ollut saatavilla SLS-elementtejä dipolikäyttöön muunnettuna, mutta saatavuus ja aikataulu olivat epävarmoja. Lopulta päädyttiin tilaamaan käsintehdyt Acoustic Elegance Dipole 12” -elementit, jotka on suunniteltu nimenomaan dipolikäyttöön teknisten arvojensa puolesta. Herkkyys saatiin sovitettua suoraan nauhadiskantin tasolle, eikä jakosuodattimeen tarvinnut lisätä vastuksia tasonhallintaa varten. Näin suotimen rakenne voitiin pitää mahdollisimman yksinkertaisena sekä basson että nauhadiskantin osalta.

3D-Mallinnettut kaiuttimet
Prototyyppien avulla hiottiin sekä rakenne että visuaaliset ratkaisut kohdilleen, ja ne mallinnettiin tarkaksi 3D-malliksi, jota hyödynnettiin varsinaisten kaiuttimien rakentamisessa.
Myös kaiuttimien kotelomateriaalin valinta vaati huolellista harkintaa, sillä maalattu pinta ei tullut kyseeseen. Onneksi Hollolan Viilu ja Laminaatti Oy:n valikoimaa ja varastoa penkoessa löytyi yksi nippu leikattua afrikkalaista eebenpuuviilua, joka osoittautui visuaalisesti juuri oikeaksi valinnaksi ja jotta tämän kauniin puumateriaalin kaikki sävyt saatiin esiin, kaiuttimet viimeisteltiin yhdeksällä kerroksella kirkaslakkaa. Bassokotelon etulevyt puolestaan päällystettiin nanolaminaatilla, jonka ansiosta pinnasta saatiin mattapintainen mutta samalla erittäin kestävä. Myös yksityiskohtiin, kuten kangaskehikoiden kiinnitykseen, panostettiin: ne kiinnittyvät magneeteilla, jotka on piilotettu pintamateriaalin alle, jotta ulkoasu säilyy mahdollisimman siistinä ja viimeisteltynä.
Kaiuttimen rakenne suunniteltiin samalla myös helpoksi kuljettaa, sillä kokonaispaino on noin 80 kiloa ja rakenne kookas. Tämän vuoksi kiinnitettiin erityistä huomiota käsiteltävyyteen. Yläosan suuntain päätettiin toteuttaa helposti irrotettavaksi sormiruuvien ja pikaliittimien avulla, mikä helpottaa kaiuttimen purkamista ja kokoamista esimerkiksi siirtojen tai huollon yhteydessä.
Kun suuntaimet oli saatu liimattua rakennettiin niille kuljetus ja maalaustuet.
Suuntaimien päihin ajettiin vanerista väliaikaiset laipat jotka kiinnitettiin kuusiokolopulteilla liimattuihin tappimuttereihin.
Päätylaippojen läpi pujotettiin mäntyrima joka lukittiin puutapeilla molemmista päistä.
Maalaustuki toimi kannakkeena pukeilla välihionnassa ja myös piti kappaleet pystyssä kuivatustelineessään suuntaimien kasaukseen asti.
Kaiuttimiin tehtiin lisäksi tyylinsä mukaiset messinkiset terminaalikilvet, kuljetukseen räätälöidyt suojapussit sekä nauhadiskantin nauhalle omat säilytysrasiansa. Nauhadiskantin jakosuodatin puolestaan saatiin mahdutettua suuntaimen sisään, jolloin bassokotelo säilyi siistinä ja kompaktina ilman ylimääräisiä ulkopuolisia komponentteja.
Projekti vei meiltä kokonaisuudessaan noin kaksi vuotta, ja mikä olisikaan ollut parempi tapa päättää se, kuin päästä esittelemään kaiuttimia hifiharrastajien DIY-huoneessa Helsingin Highend 2025 -messuilla – yleisön ja samanhenkisten rakentelijoiden iloksi. Lue lisää messuista.
Kaksi kaiutinparia valmistui kunnianosoituksena alkuperäiselle Crevasse-suunnittelulle – tarkoituksella kertaluonteisena projektina. Nauhadiskantit ja dipolibassot ovat silti jääneet pysyväksi osaksi kaiutinrakentamisen ydintä – niiden ympärille rakentuu jo uusia ideoita joita voit seurata tältä nettisivulta projektit osiosta. Lue myös Hifimaailman tekemä artikkeli kaiuttimista lehdestä 5/2025 tai verkosta .